No one knows what it's like to be hated

Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun tuntuu että yksikään omassa perheessä ei välitä? Mä tiedän. Se ei ehkä ole ihan täysin totta, mutta siltä musta nykyään aika usein tuntuu.
Aina kun teen jotain mikä tekee mut hyvälle mielelle, tai jotain mikä on mulle tosi tärkeetä, kuten laulan, niin joku perheenjäsen tulee ja käskee lopettamaan tai muuten vain olemaan hiljaan kun hänellä on nyt tosi tärkeä ohjelma telkkarissa kesken, tai jotain vastaavaa. Se ei tunnu kivalta. Varsinkin sitten kun seuraavaksi jompi kumpi pikkusisaruksista alkaa laulaa tai tanssimaan tai tekemään jotain muuta äänekästä, ni niitä kyllä kehutaan ties kuinka paljon, eikä varmasti käsketä lopettamaan. Tässä vaiheessa ajattelet jo varmaan, että mä oon joku tyhmä lellitty kakara, joka on vain totaalisen kateellinen pikkusisaruksilleen. Oon todellakin kateellinen, mutta en lellitty kakara.

Nytkin mun pikkuveli tuli tohon viereen sanomaan että kone hänelle ja heti. Ai näinkö se menee? Mä en oo päässyt koneelle kahteen päivään, koska pikkubroidi on ollut tässä ainakin sen 6 tuntia päivässä. Reilua? Ehkä ei. Kohta se kuitenkin saa tämän, koska äiti pitää aina sen puolia, ihanaa! Mä todella rakastan mun perhettä (huomaatko sarkasmin?).

Onneksi pääsen täältä pois reilu vuoden päästä, kun lähen opiskelemaan. En tiedä vielä mihin ammattikouluun ja mitä linjaa, mutta johonkin aivan varmasti. Varmaankin lahteen leipuri-kondiittori-linjalle. Se ei ehkä ole kaukana, mutta tarpeeks kaukana näistä ihmisistä. Vielä ysiluokka pitäis kestää aliarviointia, haukkumista ja tahallista ärsyttämistä.
Silloin kun mä kerroin iskälle, että aion hakea vuoden päästä leipuri-kondiittori-linjalle se nauro mulle. Sano etten mä kestä sitä seisomatyötä ja aamuyöllä heräämistä töihin. Näättekö mitä tarkotan? Ne ei halua mun ees yrittävän. Ehkä musta tulee vaan joku joka istuu toimistossaan päivät pitkät järjestellen papereita eri pinkkoihin. Ehkä musta olisi siihen? En tiiä.

Aina kun saan koulussa kokeesta 7-8 nää on pettyneitä muhun, vaikka oisin ite tosi ylpeä ittestäni. Puhumattakaan kutosista tai vitosista (niistä en tosin oo ylpeä..). Yritän aina parantaa, mutta joskus se ei vaan onnistu.

Tää biisi on sellanen jota kuuntelen ja laulan aina kun on tämmönen tunne. Tää biisi on mun tunteet.

-Iipe